”Fileensyöjät” Tapani Yrjölä

                             MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA 16.5.2011

Lapsena söin usein porsaan kyljyksiä. Myös kanankoipia oli usein tarjolla. Tänä päivänä sianliha tuppaa tulla syötyä fileenä. Samoin broilerinliha. Fileitä kun löytyy kaupasta niin montaa sorttia, ettei yksikään tavallinen kuluttaja osaa sanoa kuinka monenlaista filettä on tarjolla. On fileitä, ohutfileitä, fileleikkeitä ja vaikka mitä. Ja ties kuinka monessa eri marinadissa ja, onneksi, marinoimattomana.

Talousteorian mukaan kysyntä ohjaa aina tarjontaa. Kaupassa pitäisi siis olla tarjolla juuri sellaista ruokaa, mitä kuluttajat haluavat syödä. Mutta onko todella näin?

Tietenkin fileet ovat parasta osaa eläimestä. Ihmiset siis varmasti syövät mielellään niitä. Yleisen vaurastumisen myötä meillä on myös varaa syödä niitä entistä useammin. Ja syödäänhän jauhelihaa ja makkaraa edelleen silloin, kun halutaan syödä vähän edullisemmin.

Monenlaisten fileiden lisäksi jauhelihaa löytyy suomalaisista ruokakaupoista käsittämättömän montaa laatua. Muuta lihaa ei sitten olekaan tavallisessa kaupassa kovin kummoisesti. Tämä ei kuitenkaan johdu ainakaan ainoastaan siitä, että kuluttajat eivät halua ostaa muuta lihaa. Kuluttajille ei syystä tai toisesta haluta myydä sitä lihaa, mitä he haluavat ostaa. Heille jää ainoaksi mahdollisuudeksi ostaa sellaista lihaa, mitä heille halutaan myydä.

Suomessa on totuttu syömään sitä mitä on tarjolla. Aikoinaan se johtui pääasiassa siitä, että köyhän oli pakko syödä sitä, mihin oli varaa. Nykyisin meillä köyhässä Suomessa voi hieman liioitellen todeta, että eläimistä käytetään vain arvo-osia. Monissa perinteisesti vauraammissa maissa myös ruokakulttuuri on paljon vanhempaa ja kaikelle lihalle on oma, hyvä käyttötarkoituksensa. Vaikkapa klassisen herkuttelukeittiön emämaassa ja perinteisesti rikkaassa Ranskassa eläimistä syödään käytännössä kaikki osat, sikakin kärsästä saparoon. Ja sorkat ovat suurta herkkua.

Ruuantuotannon eettisestä kestävyydestä on viime vuosina keskusteltu laajalti. Puhutaan esimerkiksi eläinten oikeuksista ja niihin liittyvien ongelmien vaikutuksista koko kotieläintalouden oikeutukseen. Tämän keskustelun tärkeyttä ja merkittävyyttä ei ole mitään syytä kyseenalaistaa. Samalla voi kuitenkin miettiä, olisiko perusteltua myös puhua siitä, miten kestävää eettisesti on jättää iso osa eläimistä syömättä.

Tapani Yrjölä