- Blogit
Aiemmin keväällä puolueet pääsivät sopuun sote-uudistuksen päälinjoista. Uudistusta on valmisteltu sen jälkeen sote-työryhmässä, joka kertoi työstään viime keskiviikkona. Lakiluonnoksen valmistelu jatkuu ja luonnos lähtee sote-lausunnoille elokuussa.
Sote-suunnitelman mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä vastaa viisi aluetta. Sote-alueiden vastuulla ovat toisaalta sekä sosiaali- että terveyspalvelut ja toisaalta sekä perusterveydenhuolto että erikoissairaanhoito. Palveluiden tuottamisesta huolehtivat kunnat ja kuntayhtymät.
Uudistus on merkittävä. Sote-malli tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet kehittää sosiaali- ja terveydenhuoltoa tulevaisuudessa.
Eniten minua askarruttaa kuitenkin päätöksenteko uudessa sote-kuviossa. Suunnitelman mukaan sote-alueet ovat kuntayhtymiä. Kunnat valitsevat sote-alueiden päättäjät ja maksavat sote-alueiden lähettämät laskut. Sote-alueet vastaavasti neuvottelevat kuntien kanssa palveluiden tuottamisesta ja maksavat kuntien lähettämät laskut.
Kunnan ja sote-alueen rooleja on hieman vaikea hahmottaa. Kumpi on sote-isäntä ja kumpi on sote-renki?
Sote-alueet ovat suuria ja kunnat ovat näillä näkymin edelleen pieniä. Kuntien vaikutusmahdollisuudet sote-alueen toimintaan voivat jäädä rajallisiksi. Kuntien olisi hyvä olla nykyistä suurempia, jotta edellä kuvatut neuvottelut ja laskujen lähettämiset voitaisiin hoitaa tasavertaisten sote-kumppanien kesken.
Päätöksenteon ongelmat aiheuttavat hyvin todennäköisesti talousongelmia. Esimerkiksi erikoissairaanhoidon menot ovat kasvaneet nopeammin kuin kuntien verotulot. Kunnilla ei ole ollut juuri mahdollisuuksia vaikuttaa tähän kehitykseen. Erikoissairaanhoidossa on kuitenkin merkittäviä tuottavuuseroja sairaanhoitopiirien välillä. Erojen perusteella voisi päätellä, että terveydenhuollossa ei ole riittäviä kannustimia järjestää palveluita taloudellisesti tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.
Sote-kuviossa on siis edelleen epäselvää, kenen rahoilla sote-palvelut maksetaan ja mitkä ovat maksajan mahdollisuudet vaikuttaa rahojensa käyttöön. Yhtenä vaihtoehtona olisi, että molemmilla olisi omat kukkarot eikä toisen kukkarolle saisi mennä. Toisena vaihtoehtona on luoda sote-alueille riittävän tiukat menoraamit ja niiden lisäksi kannustimet pysyä annetuissa raameissa.
Viime kädessä sote-rahat tulevat veronmaksajan kukkarosta, joten niiden käyttöön tulee suhtautua vakavasti.
Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 30.6.2014
