- Blogit
Useat lehdet uutisoivat hiljattain neandertalinihmisen syöneen myös kasviksia.
Uutisen lähteenä toimineessa tutkimuksessa itse asiassa kerrotaan ulosteanalyysien paljastaneen kasviperäisen ravinnon osuuden olleen neandertalinihmisen ruokavaliossa aiemmin oletettua suurempi. Neandertalilainen oli siis sekasyöjä kuten nykyihminen ja useimmat sen nykyisistä lähisukulaisista.
Jokainen luontoa tunteva ymmärtää, että metsästäjä-keräilijän ravinnon on ollut pakko koostua kulloinkin saatavilla olevasta ravinnosta. Ennen modernia maataloutta, elintarviketeollisuutta ja säilöntämenetelmiä ruoan laajamittainen varastointi on ollut joko vaikeaa tai suoranaisesti mahdotonta. Metsästäjä-keräilijä on olosuhteiden pakosta syönyt monipuolisesti saatavilla olevaa ravintoa.
Saatavuus on ohjannut ihmisen ravintokäyttäytymistä myös Suomessa pitkään. Vielä sata vuotta sitten suomalaiset saivat pääosan energiastaan leivästä. Ruokaan liittyvät käsitykset muuttuvat kuitenkin nopeasti. Esimerkiksi käsitys lihasta ihmisen pääasiallisena päivittäisenä ravintona on nuori. Laajamittaisesti suomalaisilla on ollut mahdollisuus syödä päivittäin lihaa vasta 1950-luvulta alkaen.
Ajatus päivittäisestä liha-ateriasta välttämättömyytenä on kuitenkin yhden sukupolven elinaikana istutettu syvälle, kuten muun muassa Helsingin kaupunginvaltuustossa taannoin koulujen kasvisruokapäivästä käyty keskustelu osoitti.
Nykypäivän suomalaisen ei tarvitse ottaa saatavuutta ja sesonkeja huomioon. Voimme käytännössä syödä mitä haluamme milloin haluamme. Moderni maatalous ja elintarviketeollisuus on myös poistanut välittömän tarpeen ajatella ruokaa ravinnon lähteenä.
Ruoka on nykymaailmassa kulutushyödyke siinä missä vaatteet, autot ja älypuhelimet ja siten jälkiteollisten identiteettipelien rakennusainetta. Uusia ruokavalioita, joiden perusteet jäävät useimmille hämäriksi, ilmestyy muutaman kuukauden välein.
Neandertalilaisella tuskin oli mahdollisuutta tai tarvetta miettiä ravintokäyttäytymisensä kaikkia puolia. Paastot ja yltäkylläisyys seurasivat toisiaan luonnonmukaisessa rytmissä ja päivittäinen ateria muodostui siitä mitä oli saatavilla.
Emme onneksi ole enää samalla tavoin luonnon armoilla, mutta voisimme kenties ottaa oppia metsästäjä-keräilijän suhteesta ruokaan. Kulttuuristen ulottuvuuksiensa ohella ruoka on yhä sekä välttämättömyys että nautinto. Kesä on monessa suhteessa hyvän ruoan sesonki ja oivaa aikaa nauttia tuoreesta ja monipuolisesta ravinnosta. Niin luolamieskin olisi tehnyt.
Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 7.7.2014
