- Blogit
Siinä missä talousennustajat hahmottavat maailmaa vuoden parin jaksoissa, kehityspolitiikan sykli kestää toistakymmentä vuotta.
YK:n johdolla asetettiin vuosituhannen vaihteessa koko maailman yhteiset kehitystavoitteet saavutettavaksi ensi vuoteen mennessä. Vaikka päämääriin on vielä matkaa, katse on suunnattu seuraavaan ohjelmajaksoon ja laajempiin kehitystavoitteisiin.
Ensimmäisessä vaiheessa keskityttiin konkreettisiin hyvinvoinnin peruspalikoihin. Tulokset on mitattavissa selkeillä tilastomittareilla. Erityisesti koulutuksessa ja terveydessä on edistytty. Tyttöjen ja poikien koulunkäynti on aiempaa tasa-arvoisempaa. Kehitys on kuitenkin ollut epätasaista.
Jotta kaikkein köyhimmät pääsisivät osallisiksi kansainvälisen kauppajärjestelmän luomaan hyvinvointiin, vuoden 2015 jälkeinen kehityspolitiikka rakentuu kestävän kehityksen tavoitteille. Kehityksen resepti on aina monimutkainen, mutta toisessa vaiheessa vaikeusaste vain kasvaa.
Uusi kehitysohjelma nivoo sosiaalisen kehityksen, ympäristön ja luonnonvarojen kestävän käytön yhteen syrjimättömän talouskehityksen kanssa. Päästään kysymyksiin, joista ei vallitse yksimielisyyttä rikkaissakaan maissa.
Globaalitalouden hyötyjen epätasaisen jakautumisen ja haittojen kasautumisen purkamiseen liittyy arvovalintoja.
Tässä piileekin toisen vaiheen vaativuus. Kaikki YK-maat saatiin sitoutumaan vuosituhattavoitteisiin, kun ne määriteltiin yksiselitteisesti ja ne koskivat inhimillisiä perustarpeita. Äitikuolleisuuden vähentäminen, sanitaatio ja koulutuksen parantaminen eivät ole muilta mailta pois.
Vastaavasta maailmanlaajuisesta sitouttamisesta uudella ohjelmajaksolla tulee vaikeaa, kun pelkästään kehitystavoitteiden valinnasta ei ole yksimielisyyttä. Uusi kehityspolitiikka kytkeytyy ilmasto- ja kauppapolitiikkaan.
Kehittyvien maiden on löydettävä kestävän talouskasvun yhtälö suoraan, siinä missä nykyiset teollisuusmaat ovat vaurastuneet osittain ympäristön kustannuksella. Uudella kehitysohjelmakaudella törmätään sellaisiin protektionismia nostattaviin kysymyksiin, kuten luonnonvarojen käyttöön, energiaan, maatalouden rakenteisiin ja tulonjakoon.
Tavoitteiden kasvaessa on oltava tarkkana, ettei vuosituhatjulistuksen kehityspäämäärien saavuttamiseksi vielä tarvittava työ pääse unohtumaan. Kehitysapu on pienenemässä, mikä takia on entistä ajankohtaisempaa löytää osallistavan talouskasvun ja kestävän hyvinvoinnin tie vuoden 2015 jälkeisessä ajassa.
Avun vähentäminen kuitenkin kolhaisee kipeimmin kaikkein köyhimpiä maita, joissa inhimillisen hyvinvoinnin toteutumista ei voi jättää markkinaratkaisun varaan.
Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 23.6.2014.
