Klooria vai nälänhätää?

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä on jo pitkään käyty keskustelua erilaisista elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä asioista. Julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella näkemykset vaikuttavat olevan varsin kaukana toisistaan.

Perustavinta laatua oleva ero eurooppalaisessa ja yhdysvaltalaisessa ajattelussa on se, mihin elintarviketurvallisuuteen liittyen kiinnitetään huomiota.

Amerikkalaisille riittää, että kuluttajalle myytävästä ruuasta on pystytty poistamaan ongelmia aiheuttavat tekijät. Eurooppalaisten mielestä taas ruuassa ei ole missään vaiheessa saanut niitä ollakaan.

Vaikka eurooppalaiset ja amerikkalaiset näkemykset eroavat tietyiltä osin varsin selvästi toisistaan, on mantereiden välillä paljon myös yhtäläisyyksiä.

Molemmilla mantereilla päävastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta on elintarviketeollisuudella. Teollisuuden on huolehdittava siitä, että ihmisravinnoksi käytettävä ruoka on ihmisravinnoksi kelpaavaa. Yhdysvalloissa teollisuuden on poistettava ruuasta siinä mahdollisesti olevat epäpuhtaudet. Euroopassa taas teollisuuden on huolehdittava, ettei ruuassa ole missään vaiheessa mitään sellaista, joka aiheuttaisi ongelmia syötäessä.

Käytännössä tämä näyttäytyy esimerkiksi suhtautumisessa Yhdysvalloissa yleisesti käytettävään kanojen kloorihuuhteluun. Sillä pystytään poistamaan erilaisia taudinaiheuttajia lihasta. Niin vaikka salmonellaa sisältävä liha muuttuu ennen syömistä turvalliseksi. Yhdysvaltalaisen näkemyksen mukaan siis elintarviketurvallisuudesta on huolehdittu. Eurooppalaisille on käytännössä yhdentekevää, syövätkö jenkit kloorihuuhdeltua kanaa. Mutta oman mantereensa markkinoille eurooppalaiset eivät sitä halua.

Perusteena kielteiselle suhtautumiselle eurooppalaiset eivät pidä sitä, ettei kana olisi turvallista. Sen sijaan nähdään, että ketjussa, jossa hygieniatasot ovat riittävän korkeita, taudinaiheuttajien poistokäsittelyille ei ole tarvetta.

Vaikka eurooppalainen näkemys onkin kaunis, saattaa mieleen joskus hiipiä toisenkinlainen ajatus. Jos maailmassa kuolee vuosittain reilu kolme miljoonaa lasta nälkään, onko meillä varaa jättää sellaista ruokaa käyttämättä, joka pystytään käsittelemään ihmisravinnoksi kelpaavaksi, vaikkei se sitä koko aikaa ole ollutkaan?

On selvää, ettei yhdysvaltalaisella kloorihuuhdellulla kanalla nykyisellään pelasteta nälkään kuolevista lapsista missään tapauksessa kuin häviävän pieni osa. Periaatteellisella tasolla tällekin näkökulmalle soisi silti suotavan edes vähän ajatuksia.

Taloustutka on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 26.1.2015