Kauppasopimus maaliin

Keskustelu Yhdysvaltojen ja EU:n kahdenvälisen vapaakauppasopimuksen tiimoilla näyttää taas kiihtyvän, vaikka neuvottelut eivät ole viime aikoina juurikaan edenneet eikä mitään merkittäviä uusia avauksia ole tehty. Suurin ongelma taitaa olla tiedon puute tai ymmärtämisen vaikeus.

Vapaakauppasopimuksessa on kolme asiaa: vapaus, kauppa ja sopimus.

Kaupan vapauttamisella tarkoitetaan yleensä rajasuojan alentamista. Yksinkertaisimmillaan rajasuoja tarkoittaa kansainväliseen kauppaan liittyviä tulleja ja tariffeja, joiden avulla vaikutetaan kotimaisten ja ulkomaisten tuotteiden välisiin hintasuhteisiin. Tullien ja tariffien poistaminen kasvattaa kauppaa ja parantaa markkinoiden toimivuutta.

Kaupan vapauttamisen lisäksi neuvotteluiden tavoitteena on kaupan edistäminen. Kaupan edistämiseksi käydään poliittisia neuvotteluita, joiden tavoitteena on päästä molempia osapuolia hyödyttävään sopimukseen.

Neuvottelut ja niiden käyminen antavat mahdollisuuden selvittää ja arvioida kaupan edistämisen hyödyt ja haitat molemmille osapuolille. Sopimusta ei synny, jos jommankumman tai molempien osapuolten kokema hyöty on haittoja vähäisempi.

EU ja Yhdysvallat neuvottelevat sopimuksesta, jolla kahden merkittävän talousalueen välistä kauppaa pystytään kasvattamaan molempia hyödyttävällä tavalla. Samalla EU ja Yhdysvallat pyrkivät määrittämään laajemmin, minkälaisin reunaehdoin kansainvälistä kauppaa käydään.

EU:ssa käydyn keskustelun lähtökohta on, että esimerkiksi meidän elintarviketurvallisuuteen liittyvät käytäntömme ovat lähtökohtaisesti USA:n käytäntöjä paremmat. Tämä siitä huolimatta, että yleisimmät ruokaperäiset sairaudet toistuvat EU:ssa selvästi Yhdysvaltoja useammin.

Päinvastainen esimerkki on tuotantoeläimille annettujen antibioottien käyttö. Yhdysvalloissa antibioottien ennaltaehkäisevä käyttö on johtanut niiden jäämien lisääntymiseen elintarvikkeissa ja luonnossa.

EU:ssa antibiootteja käytetään tuotantoeläimille ainoastaan todettuun tarpeeseen. Tämän seurauksena niiden käyttö on vähäisempää eikä jäämiä jää.

EU ja Yhdysvallat ovat jo nyt merkittäviä kauppakumppaneita maataloustuotteissa ja niiden tuotteilla on pääsy toistensa sisämarkkinoille. On älytöntä väittää, että kauppaneuvottelut kannattaisi jättää käymättä. Huonoa sopimusta ei kuitenkaan pidä hyväksyä. Neuvotteluissa pitää onnistua, jotta kaupan vapauttamisen hyödyt jakautuvat tasaisesti sopimuksen osapuolten välille.

Taloustutka on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 30.3.2015.