- Blogit
- Kansantalous
Elintarvikkeiden kauppataseen alijäämän kasvusta ovat huolestuneet monet tahot. Tuonnin kasvua ja siihen liittyvää kilpailua pidetään ongelmana, koska kotimaisen ruokasektorin kilpailukyky on heikompi kuin monissa tuontimaissa. Toisaalta kotimainen elintarviketeollisuus ei ole maitosektoria lukuun ottamatta onnistunut löytämään kannattavia vientimarkkinoita. Hallitusohjelmaan kirjattiin tavoitteeksi elintarvikkeiden kauppataseen alijäämän pienentäminen 500 milj. eurolla hallituskauden aikana. Onko tähän mahdollista päästä?
Elintarvikkeiden kauppataseen alijäämää voidaan pienentää joko vähentämällä tuontia tai lisäämällä vientiä. Tuonnilla on monia vaikutuksia Suomen ruokamarkkinoihin. Makutottumukset monipuolistuvat ja laajat valikoimat saavat kuluttajilta kiitosta. Kauppa pystyy kilpailuttamaan tuotteitaan ulkomaisilla toimijoilla ja tuonnin kasvu on pitänyt elintarvikkeiden kuluttajahintatason matalampana verrattuna tilanteeseen, jossa tarjonta olisi vain kotimaisen tuotannon varassa. Kuluttajat arvostavat kotimaisuutta, mutta eivät hinnalla millä hyvänsä. Edulliset tuontielintarvikkeet houkuttelevat, jos hinta on tärkeä ostopäätöstä ohjaava tekijä. Onkin vaikea nähdä, että elintarvikkeiden tuonti kääntyisi laskuun.
Elintarvikkeiden kauppataseen 2,5 mrd. euron alijäämästä vuonna 2014 vajaa kolmasosa tuli hedelmien ja kasvisten tuonnista. Toiseksi suurin alijäämä muodostui kalatuotteista sekä kolmanneksi suurin kahvista, teestä, kaakaosta ja mausteista. Yhteensä näiden elintarvikkeiden tuonnista muodostui 1,4 mrd. euron alijäämä. Tämä tuonti ei kilpaile kotimaisen tuotannon kanssa, vaan perustuu siihen, että kyseisiä elintarvikkeita ei Suomessa tuoteta joko lainkaan tai ainakaan tarpeeksi kysyntään nähden.
Maitotuotteet on ainoa elintarvikeluokka, jossa kauppatase on Suomessa positiivinen (vienti 480 milj. euroa vuonna 2014). Juustojen ja jogurttien vienti Venäjälle on ollut kannattavaa bisnestä. Maitotuotteiden tuonti (400 milj. euroa vuonna 2014) on myös ollut kasvussa ja maitotuotteet ovatkin merkittävin elintarvikkeiden ryhmä, jossa tuonti ja kotimainen tuotanto kilpailevat suoraan keskenään.
Lihatuotteissa alijäämää muodostui vuonna 2014 noin 200 milj. euroa. Lihan ulkomaankaupassa merkittävää on, että Suomeen tuodaan ”eri tavaraa” kuin täältä viedään. Suomeen tuodaan mm. fileitä, joita Suomessa ei tuoteta kysyntää vastaavasti. Suomesta taas viedään ruhonosat, joille ei kotimaassa ole kysyntää. Esimerkiksi broilerin osalta tuonnin keskihinta vuonna 2014 oli 3,75 e/kg ja viennin keskihinta 0,95 e/kg. On selvää, että kysymyksessä eivät ole samat broilerin osat. Sianlihalle haetaan Aasiasta uusia kannattavia vientimarkkinoita, mutta vielä viime vuonna sianlihaa vietiin esim. Norsunluurannikkoon 184000 kg keskihintaan 0,48 e/kg.
Suomen elintarviketuotannossa yhdistyvät korkea hygienia, tuoteturvallisuus ja edistynyt teknologia. Ruokakatastrofien jälkeen näitä tekijöitä arvostetaan yhä enemmän. Suomella on monia valttikorttia, joita tehokkaasti hyödyntämällä elintarvikevientiä saadaan kasvatettua. Hallituskausi kestää max 4 vuotta. Tällä aikataululla voisi tavoitella vaikka sitä, että elintarvikkeiden kauppataseen alijäämä kääntyy laskuun. Kymmeniä miljoonia euroja kauppataseen alijäämästä pystytään tehokkaalla viennin edistämisellä nipistämään, mutta 500 milj. euroon ei tulla ilman ihmettä pääsemään.
Taloustutka on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 2.11.2015
